Tänään olimme viettämässä itsenäisyyspäivää perinteisessä suomalaisessa talvisäässä, suomalaisilla hepoilla suomalaisessa metsissä :)
Veera kirjoitti hauskan jutunkin jonka tähänkin liitän;
On joulukuinen pakkas ilta. Tähtitaivas loistaa kirkkaana saaden paksun hangen kimaltamaan miljoonien timanttien lailla. Talliin on laskeutunut hiljaisuus, silkkinen turpa poimii heinänkorsia pilttuun nurkasta.
Hevonen pohtii, miten onkaan nähnyt kaikenlaista, vasta edellisenä talvena se oli vetänyt kuuden hevosen valjakossa suuria ja painavia tykkejä rintamalla.
Hyvä sillä oli sodassakin olla, pakkasöinä sitä jaloiteltiin ettei kylmä purisi paksun karvan läpi ja päivän viimeiset leipäkannikat annettiin palkaksi korvaamattomasta työstä.
Ystäviä siellä menetti, sekä hevosia että ihmisiä. Kuitenkin hevonen oli onnellinen ja ylpeä, kun pystyi olemaan hyödyksi.
Ajatus katkeaa ulkona kuuluviin askeliin, suuri pää nousee karsinan oven yli korvat tiukasti ääntä kohti. Tallinovi aukeaa ja vanha mies astuu sisäään, se tervehtii hevosta hiljaa ja ojentaa tälle porkkanan, samalla kuiskaten; "Kiitos ystävä, kaikesta mitä olet suomalaisten hyväksi tehnyt. Suomenhevosen askelissa kajahtaa vapaa isänmaa".
Meidän tallin suomenhevoset ei ihan sotaveteraaneja ole, mutta niinkuin jokaisesta jokaisesta rotunsa edustajasta, myös niistä löytyy sitä suomalaista sisua!
Viime vuonna otettiin vastaavanlainen kuva, päivitettiin taas vuodella ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti