tiistai 24. marraskuuta 2015

Maneesireissailua ja nakuilua!

Hellou! Mäkin (Veera) ehdin kerrankin ruudun ääreen väsäämään pikku postauksen meidän edellisestä maneesireissusta. Mun piti jo kisapostaus kirjottaa, mutta se jotenkin taas jäi ;) Napsittiin tytöistä myös muutamat kuvat näin ensilumen kunniaks ja ne nyt sitten saa koristaa tätä postausta. 





Lauantai-iltana oltiin tosiaan maneesilla. Aateltiin että vois vähän hypyttää Allusta viimesiä kertoja ennen varsomista, kun se Tähtönen alkaa sielä pikkuhiljaa kuitenkin jo melko paljon painaa.. <3 Lauantaina on jo 180 vuorokautta kasassa, eli pavusta on kasvanut jo beaglen kokoinen otus! Harja ja häntäkin on alkanut kasvaa <3 Miten mä maltan odottaa vielä melkein puoli vuotta!!?



Asiasta kukkaruukkuun siis ja takaisin siihen maneesiin. Meitä lähti neljän ratsukon poppoo, Ula ja Allunen meni sitten toisella kyydillä. Lastaus suju taas ihan hienosti. Allu kerran käveli sillasta ohi ihan niinku ei ois tajunnu edes että ollaan menossa.. :D Ulalle piti antaavähän työntöapua, selkeesti olis halunnu jäädä vaan
kotio heinien äärelle kasvattamaan omaa "varsamahaansa" ;) 


Alaspään maneesin pohja oli uusittu ja hiekka olikin yllättävän syvä ja pehmeä. Jo alkukäynneissä sain Allua ihan jatkuvasti pyytää eteenpäin, vaikka se ihan tosissaan jo siellä tarpo, muutenkin koko ratsastuksen tuntu heppa niinsanotusti tahmeelta ja pohjetta sai käyttää kyllä normaalia enemmän. Muuten Allunen oli kyllä oikein yhteistyökykyinen oma itsensä :) 


Hyvä puoli pehmeessä pohjassa on se, että Allu löytää laukankin! Sama pätee maastoiluun ja peltotreenailuun. Ihan kiva olis useemminkin käydä maneesilla just sitä laukkaa vahvistamassa. Loppuun pistän videon meidän maneesitreenistä, siinä näkyy aika kivoja pätkiä laukkaa. 

Tehtiin tosiaan melko rankka alkuverkka laukkoineen päivineen ja Allu oli jo vähän hiessä kun alettiin hyppäämään. Kovin montaa hyppyä ei otettu, mutta eipä tarvinnutkaan, kun heppa hoiti taas hommansa niin hienosti :) Mitäköhän se Heidi sinne olis meille pystyttänyt.. jotain kasi-ysikymppisiä varmaan suurimmillaan.

Mä tossa pohdin, että tarvis varmaan käydä jonkun vähän valmiimman hobusen kanssa hyppäämässä jotain, niin sais keskityttyä omaankin kroppaan sielä hypyissä. Nyt keskityn vaan siihen, että hevonen pääsee hyvin esteen yli ja löytää kunnon ponnistuspaikan ymym.. mutta olishan se varmasti Allullekkin kivempi, etten mä hölskyis siellä kuin mikäki perunasäkki! :D 

Loppua kohden huomas taas syvän pohjan vaikutuksen, nimittäin Allu selkeesti väsähti ja kielsi pari kertaa isommalle pystylle. Otettiin sille kuitenkin vielä yks onnistunut hyppy ja aloin loppuverkkaamaan. Niistä parista väsymyskiellosta huolimatta oli kyllä tosi onnistunut treeni. 


Allu on tässä loppukesän ja syksyn aikana selkeesti kyllä kehittynyt. Se taipuu kumpaankin suuntaan oikein hienosti eikä enää vänkää pohkeita vasten ollenkaan. Lisäks se on saanut selkeesti paljon lisää voimaa sekä selkään, että takapäähän ja jaksaa kantaa ittensä koko kroppansa läpi jo ihan mainitsemisen arvoisia pätkiä. Ei vielä ihan koulukisoihin tuomarin silmän alle olla valmiita, mutta eipä varmaan tän nopeammin voi kehittyä, lähtötilanne kun oli mikä oli :) 


Päivitettiin rakennekuvakin. Melkosen hieno siitä on kasvanut!


Ulakin tosiaan pääsi maneesille vähän porskuttelemaan ja uskaltautuivat Lauran kanssa jopa muutaman pienen pystynkin pomppaamaan! Oli mummo vähän innoissaan :D Hiki tuli kyllä Pulpukallekkin siellä hiekassa ja hervottoman talvikarvan kanssa. Vaan sitä kammottavaa turkkia ei enää olekkaan! Ulalle nimittäin näytettiin taas vähän klipperiä! Vetästiin sitten ihan kokonaan nakuks, jalat ja satulan paikka vaan jätettiin lämmikettä :) Mielekkäämpää treenailla vielä tää talvi, kun ei varsaakaan oo mahassa niin pitää se jotenkin käyttää hyödyks! 

Mä sitäpaitsi kai vähän tossa joskus jo lupailin, että tässä hallikaudella käyn jonkun heA luokan Ulan kanssa pyörähtämässä. Sekin kai oli vähän niinku osasyy tähän nakuiluun.. :D Allunenkin näki klipperin ekaa kertaa ja vähän myös testattiin miten se reagois jos hänenkin karvoihin kajottais. Ei tarvinnu taaskaan yllättyä, nimittäin ei se sanonut tästäkään yhtikäs mitään. Fiksu tamma <3Tuumasta toimeen ja niin se formulakin sai pienet vauhtiraidat pyllyyn!





Tässä vielä Heidin väsäämä video meistä :)


Jos video ei näy, niin linkki löytyy tästä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti