Sunnuntaina stuntmiehen rooli oli taas tarjolla, sillä suunnitelmissa oli suunnata maneesille ja Allu-ekakertalaisen kanssa. Tietenkin Ula ja kumppanit pakattiin mukaan Allun turvaksi.
"Siis ihan tottako ne sut on Ula pukenut siniseen!?
Onkohan tää pakkanen jäädyttänyt niiden ajatuksenjuoksun..."
Molemmat tyttöset kävelivät suoraan koppiin, Allu Ulan perässä, toista vai kolmatta kertaa elämänsä aikana :) Matkustelivat kuskin mukaan oikein sivistyneesti eikä koppi heilunut Allun pomppujen tahdissa - toisin kuin Forssasta hakiessa... Maneesiin sisälle päästyä piti puhista ja hyöriä ja pyöriä ja talloa Veeran varpaita jännityksestä piukkana. Kerta kierrettiin maneesin ympäri taluttaen ja sitten heitettiin jakkara kyytiin ja kuski päällimmäiseksi.
Maneesin portti oli melkein ylitsepääsemättömän pelottava (kyllähän ne sentään syövät pieniä, ja vaikka vähän suurempiakin suomentammoja), mutta pienen tutustumisen jälkeen sekin oli kuolapusun arvoinen.
Maneesin portti oli melkein ylitsepääsemättömän pelottava (kyllähän ne sentään syövät pieniä, ja vaikka vähän suurempiakin suomentammoja), mutta pienen tutustumisen jälkeen sekin oli kuolapusun arvoinen.
Sunnuntain pyllyt
Aloiteltiin Allusen kanssa ravailemalla, kun käynnistä ei meinannut tulla mitään hirmuisen jännityksen takia. Rennon ravin kautta heppa rauhoittui ja päästiin kunnolla hommiin.
Harjoiteltiin ravipuomeja ja laukkaamista, taidettiin me muutaman kerran laukkapuomitkin ylittää Ulan ja Jossun mallin mukaan. Jossain vaiheessa Allu tajusi, että maneesiin oli ilmestynyt kaunein hevonen mitä se oli ikinä nähnyt! Kaihoisien hirnahduksien jälkeen sille kerrottiin, mikä on peili. Rinta nousi pienellä hevosella rottingille.
Hienojen laukkapätkien ja puomityöskentelyn jälkeen heppa malttoi kävellä pitkät loppukäynnit ja varusteita purkaessa seisoi lunkisti naru kaulalla maneesin päädyssä - ihan sen "kamalan" portin edessä.
Traileriin käveltiin tietenkin mukisematta, sehän on päivänselvyys.
Tiistain maneesireissu toteutettiin aamun 28 asteen pakkasesta huolimatta. Koppiutuminen sujui taas ongelmitta ja maneesikaan ei ollut enää yhtään pelottava. Ei edes portti. Ulan ratsastaja kipitti autosta päästyään vessaan, ja Ula joutui meille käsihevoseksi alkukäyntien merkeissä.
Kuski oli ratsastushousuissaan ihan umpijäässä ja ensimmäinen puolituntinen menikin suurimmaksi osaksi käyntiä työstäen ja taivutusta ja asetusta harjotellen. Heppa oli tietenkin hieno, inuiitti-eskimoa muistuttava kuski ei tehnyt millään tavalla oikeutta ratsulleen.
Hepan hienoutta korosti toki myös vuotta nuorempi pöhkö-arabi Dino, joka ahkerasti esitteli balettitaitojaan.
Pakkasesta huolimatta Heidi pystytti meille suunnitelmien mukaan pienen ristikon, jonka yli meidän oli Allusen kanssa tarkoitus yhdessä päästä. Onneksi päästiin. Heppa näytti taitonsa ja kiinnostuksensa ja kuskin mielestä ristikkoa piti nostaa vähän. Kuski-raukan kauhuksi pysty päätyi 70-senttisesti kammotukseksi, josta Allu kuitenkin liiteli yli kuin mikäkin GP-tason esteratsu. Muutama kuvatodistekin on niille jotka ei usko!
Kaikenkaikkiaan kumpikin päivä sujui loistavasti ja Allu näytti taas kuinka hieno ja kehityskelpoinen lapsi se on.
Tiistain pyllyt, kotia kohti!
♥Veera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti