Ei ollut eilinen ollenkaan niin aurinkoinen, ehkäpä tuskallisin päivin koskaan :(
Lähdettiin pellolle keräämään ruohuo hevoille ja Simo oksensi jolka jälkeen kramppaili, tokeni hetkeksi ja ihan kuin olisi halunnut jotain kertoa ja oli vain syliini tulossa, no päästiin autolle lähes kun taas alkoi, eikä siitä enään päässyt jaloilleenkaan vaan lähdettiin evidensiaan hattulaan, mukava täysin ventovieras auttoi koiran autoo yms, kiitos suuri siitä! Simpan lempihoitaja oli onneksi päivystämässä ja Simo vielä viimesillä voimilla jaksoi ilahtua nähdessään Susannan, sitten siirreettiinkin Simppa ikuisille uimarannoille.. jolloin myös jopa taivas rupesi itkemään hienon koiran poismenoa. Simppa siirtyi surullisissa tunnelmissa, mutta rauhallisissa pois, Susannakin sanoi ettei yleensä itke töissä ja samalla muisteltiin niitä hauskoja & vauhdikkaita verenluovutustilanteita, Simo on kuulemma yksi eniten käynyt luovuttaja. Sankarikoira siis siltäkin saralta!
Sitä ei tie pettikö kunto kasvainten vuoksi, pääasia että nyt ei enään kipuja. Joulun allahan jo huomattiin Simolla patti kyljessä, jolloin jo tiesin ajan olevan lähellä, jota useana iltana tänä vuonna onkin itketty..tuli tämä silti kovin äkkiä ja järkytys suuri & tyhjään kotiin ihan kamala tulla :(
Nyt hieman jännittääkin miten tämä toinen koirani Sero pärjää yksin kotona.. ei ole koskaan joutunut olemaan ja haukkuherkkäkin kun on niin saapas nähdä miten käy, kerrostalossa kuitenkin asutaan..
Nyt voi Simppa kirmailla mielin määrin mm. äiskän ja lukuisten kavereiden kanssa
Maailman kiltein ja huumorintajuisin Simppa, tarjosi varmati monet naurut monille.. :) Simolla ei huonoja päiviä ollutkaan
Fiksumpaa koiraa saa hakea.. minuakin luki kuin avointa kirjaa
Kuudennet synttärit jäivät valitettavasti viimeisiksi..
Jouluruoka oli aina huippua, varmasti vahdilla oli siinäkin osuus ;)
Sankarikoirat kävivät usean kerran verta luovuttamassa :)
Tällöin oltiin kyllä ihan huviajelulla, tippa linssissä myös, eli tämän vuoden puolella kuvattu..
Hyvää matkaa rakas!
Nyt tassua ylös kohti, hienoimmista hienoin koira sielä pilvenreunalta vahtii meitä ja nauttii lokoisista oltavista äidin ja useamman kaverin kera. Eiköhän mekin vielä! tänään oli pakko vähän pakottaa jotain syömää ja lähteä talleilemaan, kyllä pikkumies ja sen puuhat sekä tutut tallitoverit saivat taas paremmalle mielelle :)
Simpalla kerettiin myös kuukaus sitten astuttamaan, toivottavasti onnistui ja saadaan vielä pikku-Simo meille elokuun tienoilla :)
Aapolta vielä tähän loppuun vielä pieni piristysruiske, n. viikko sitten kuvattu pätkä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti